Pitäisi luoda järjestelmä jossa rekisteröitäisiin kaikki ihmisten tekemät ostokset, ja tiedot välitettäisiin ”isoveljelle”, olkoon se vaikka tässä tapauksessa Kansaneläkelaitos. Kyseinen laitos voisi asettaa oikean taksan henkilön hoitotoimenpiteille riskiluokituksen mukaan, joka saadaan kun kartoitetaan henkilön X tekemät ostokset. Tiedot riskiluokitusta varten saataisiin tuolla pakollisella joka kortilla rekisteröisi henkilön elämäntavat. Eikö tämä olisi reilua kaikkia kansalaisia kohtaan?

Liikenne- ja viestintäministeriöhän on selvittänyt jo pidempään reaaliaikaiseen satelliittipaikannukseen perustavaa järjestelmää, jota voitaisiin käyttää verotuksen perusteena. Myös vakuutusyhtiöt ovat vaikuttaneet olevan suorastaan märkänä asian suhteen, että he voisivat hinnoitella myös riskiluokituksen ja ajokäyttäytymisen mukaan vakuutukset.

Suomesta, ja koko maailmasta saataisiin varmaan rikokseton paikka, kun jo synnytyslaitoksella kerättäisiin uusilta yhteiskunnan jäseniltä kaikki mahdolliset tunnistetiedot totalitaristisen isoveljen rekisteriin, olkoon se tässä tapauksessa vaikka poliisi. Vai olisiko sittenkään niin? Maapallollakin on maita joissa on kuolemanrangaistukset käytössä eikä sekään estä rikollisuutta. Olihan Venäjän presidenttikin meidän täydellisen yhteiskuntarauhan takaajaan rekistereissä potentiaalisena rikollisena.

Kirjoitus syntyi turhautuneessa tilassa kun avasin postin eilen tuoman TraFin ajoneuvoverolipun. Mielestäni Suomen verotus ei ole aivan kohdallaan. Suomen kokonaisveroasteen on arvioitu olevan vuonna 2013 n. 44,2% (v.2012 43,6%). Edellä mainittu on taas tilaston tuottamaa dataa. Jostain syystä tuntuu että keskiverto kuluttajan, joka omistaa auton, juo alkoholia silloin tällöin, polttaa ehkä tupakkaa joskus, niin tällaisella henkilöllä veroaste nousee logaritmisesti. Ensin maksetaan palkasta tulovero, kaikki mitä ostat sisältää arvonlisäveron ja ties mitä välillisiä ja välittömiä haitta- ja valmisteveroja. Ruotsissahan on päästy marginaaliverotuksesssa jo yli sadan prosentin, siinä on tavoiteltavaa meidänkin valtiovarainministerille.

Se mikä tästä asiasta tekee hullun, on se että Suomen julkinen sektori on paisunut käsittämättömän suureksi, jossa toinen vahtii toistaan ettei toinen huijaa. Kuinka paljon viranomaisten keskuudessa esiintyy tilannetta jossa ”toinen pesee toisen selän”, kun vaikuttaa että tänä päivänä laillisesta ja sääntöjen mukaan toimimisesta on tehty vaikeaa. Julkinen sektori pyrkii toimimaan kansan parhaaksi (esim. terveydenhuolto), ja nämä palvelut tuotetaan verovaroilla. Sitten vastakohtana on yksityinen sektori jonka ainoa tavoite on tuottaa voittoa, josta ei veroja haluttaisi maksaa lainkaan.

Joskus tuntuu siltä että vaikka asiat on paremmin kuin koskaan, niin silti mennään kohti dystopiaa, ja kovaa. HUOM! Kirjoitus saattaa sisältää sarkasmia.